Heikki Alasalmi Portfolio

Syksyn fiktiokäsikirjoituskurssilta valittiin neljä käsikirjoitusta jatkojalostukseen. Opettajat kokosivat työryhmät käsikirjoitusten ympärille. Itse kuuluin työryhmään kolme  "Neitsytmatka" . Työryhmämme toimi sujuvasti ja yhteen hiileen puhaltaen heti alusta lähtien. Työtehtäväkseni sain äänisuunnitelija HOD. Esituotanto Esituotannossa pyrin tekemään mahdollisimman paljon valmisteluja kuvausten ja jälkitöiden helpottamiseksi, kuten alustavaa käsikirjoituksen purkua ja ongelmien kartoittamista, kalustolistan laatimista ja suunnittelua kuinka mikäkin ääni saataisiin toteutettua. Yhdessä säveltäjä Lauri Marjamaan kanssa kuuntelimme refrenssi kappaleita ja haimme elokuvan tunnelmaa, sillä tunnus kappale piti tehdä jo ennen kuvauksia, sillä käsikirjoituksessa toisen päähenkilön Paavon tulisi hyräillä kappaletta. Lopullisen kappaleen "Mieltynyt" on säveltänyt ja soittanut Lauri Marjamaa, sanoittanut Niko Moksén, laulanut Elisa Muukkonen ja minä (tosin enemmän tau...

Av-työprosessit-kurssilla pääsimme tutustumaan syvemmin elokuvan teon eri vaiheisiin, kuten kuvaukseen, leikkaukseen, valaisuun ja äänisuunnitteluun. teimme myös työryhmittäin  henkilökortin  ja  äärellä -projektin, jossa viimein pääsin hyödyntämään musiikillista osaamistani taustamusiikin parissa (minä: soolokitara Igor: komppikitara). Lisäksi pääsin kokeilemaan ohjaajan taitojani projektissa "Tampere vs. hipit"

Mediahistorian-kurssilla saimme tehtäväksi tehdä videon, joka edustaa jotain aikakautta, tai genreä elokuvahistoriassa. Kuten jo esittelyssä mainitsin, olen suuri kultti elokuvien ystävä ja niinpä aiheeksemme päätyi 1970-1980-luvun tyylinen grindhouse cinema traileri. Grindhouse elokuvat ovat yleensä pieni budjettisia exploitation elokuvia, joissa on paljon verta ja alastomuutta. Projektissa pääsin hieman kokeilemaan "erikoistehosteiden" luomista ja näyttelyä. äänisuunnittelulle projektissa ei paljoa aikaa jäänyt, mutta lopputulos on juuri sopivan "halvan" näköinen, niin kuin sen oli tarkoituskin.  Posteljoonin  lisäksi laitan linkin  referenssi traileriin, sinnä genre ei kaikille ole tuttu. Atro valaisemassa green screeniä Atte jahtaamassa Roopea takaa kameran kanssa Muovailuvaha ranne ja tekoverta (veren teko ohje: Silja Lampela) Muovailuvahaisen ranteen keskellä on lyijykynällä tehty reikä, jonka läpi tekoveri roiskuu sähkötupakka nestepuollos...

Ideointi kurssilla meillä oli Kino Kabaret 2018. Tehtävänämme oli kuvata lyhytelokuva ja esittää siihen äänet livenä katselmuksen aikana. Projektimme " Ei ole koiraa karvoihin katsominen " kertoo kahdesta roistosta, jotka köyhyyttää päättävät alkaa näpistelemään.

Ensimmäinen harjoitusprojekti koulussa oli kuvata Ixus-kameralla kronologisessa järjestyksessä n. 2 minuutin video ilman editointia tai jälkikäteen lisättyä ääntä. Aihe määritettiin yhdellä lauseella ja esineellä: meille annettu esine: aurinkolasit, lause: "Naapuri on seinän takana". Näin syntyin teos: Kristalli Blehat. Toimin projektissa osittain ohjaajana ja äänisuunnittelijana. Videomme voitti "opettajien valinta"-palkinnon Mallashovissa järjestettävässä katselmus tilaisuudessa. Oheen laitan linkin videosta:  Kristalli Blehat (toivottavasti toimii)

Ensin lyhyesti hieman itsestäni:  Eräänä elokuisena aamuna vuonna 1993 tähän maailmaan syntyin pieni punatukkainen poika, se olin minä. Lapsuuteni vietin temmeltäen ja kuvaten kotitekoisia sketsejä ystävieni kanssa vanhalla VHS-kameralla, pienessä Peräseinäjoen kylässä Etelä-Pohjanmaalla. Lapsena minua kiehtoi paljon polkupyörät, mopot, elokuvat ja musiikki, mutta yläasteen lopulla minua alkoi kiinnostaa mopojen ja polkupyörien sijaan kitaran, sekä rumpujen soitto. Seinäjoen ammattikoulussa tutustuin muttamaan muusikkoon, jotka ottivat minut siipensä alle ja opettivat äänityksen ja alkeelisen miksauksen salat. Aluksi käytin äänitykseen vanhaa Creativen mp3-soitinta, mutta päivitin sen hyvin äkkiä Zoom H1:seen, joka minulta löytyy vielä tänäkin päivänä. Ammattikoulu aikoina innostuin myös kultti elokuvista ja katselinki niitä lähes päivittäin. Armeijan jälkeen menin töihin ja aloin miettiä, että elämässä on oltava jotain muutakin kuin Etelä-Pohjanmaa ja sama rutiini päivästä toiseen...